Siihen se on taas ilmestynyt, picea abies, joulukuusi. Eilen se ilmestyi Turun tuomiokirkon eteen ja tänään se on pöllähtänyt myös tuohon kerrostalomme pihalle. Vihreänä vihreälle nurmikolle, niin kuin tässä maan kolkassa on tapana tähän aikaan vuodesta. Valmistaudumme siis talvipäivän seisaukseen ja sydäntalven juhlaan, vaikkei talvesta taas ole tietoakaan.
Kuusen perinteet juontavat jonnekin 1500-luvun Saksaan, mutta joulu sinänsä on vanha pakanajuhla Yule ja sen pohjalla on myös roomalaisten keskitalven juhla Saturnalia. Kristinuskon myötä pimeyden juhlasta tehtiin sittemmin valon juhla Jeesuksen syntymän merkiksi. Juutalaiset eivät kuusiin ja muihin perusta.
Tontut ja nuuttipukit meitä muistuttavat vanhoista pakanauskoista, mutta joulukinkkuperinne on kotoisin viikingeiltä, heidän tavastaan kasvattaa ja syödä villisikoja. On meillä silti vielä yksi pakanajuhla, jota uskonto ei oikein ole pystynyt Johannes Kastajista huolimatta kaappaamaan, keskikesän juhannus palvontakokkoineen.
Köyhiä kun ollaan, käykäämme siis kuusin kynttilöin joulun viettohon, ellei enempiin kynttilöihin satu varaa olemaan.
*** katsastaakapa myös tuo toinen blogini Tuomolan tupa, sinne on taas tullut pari tuoretta päivitystä
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment