Jokos se pelätty ilmastonmuutos on perutettu, jotakin ihmeellistä valkoista ilmestyi näet eilen puun oksille tuohon ikkunan eteen ja maakin on muuttanut väriään. Kalenterista katsoen talvipäivän seisaus on lähellä ja on syytä juhlia keskitalven pimeintä hetkeä, valotalven taitekohta Yule on käsillä. Aurinko syntyy uudelleen ja valo, elämän antaja, palaa luoksemme, jos vain muistamme sitä juhlistaa ja uhrimme antaa.
Pimeimmän hetken palvonnan kohteena voi olla vaikkapa valon jumala Varuna, auringon luoja tai nousevaa aurinkoa edeltävä jumala Mithra, joka karkoitti pimeyden. Meillä Pohjolassa voidaan juhlia vaikkapa Jolniria yön ratsastajineen, se on yksi Odinin nimistä. Viikinkien pimeän ajan pakanajuhlista ovat peräisin meille tutut joulukinkku ja jätkänkynttilä. Freyrille uhrattiin villisika ja poltettava joulutukki suojasi noituudelta.
Suomalaista mytologiaa edustaa puolestaan tonttu eri muodoissaan; kotitonttu, metsätonttu, saunatonttu. Sillä, kuten nuuttipukillakin, on juurensa ilkikuristen maahisten maailmassa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment